Valo vetää minua puoleensa. Vuoden pimein aika on aina hieman tuskaista, se tekee minut levottomaksi, rauhattomaksi. Etsin pakopaikkaa, rauhaa. Haluan valoon.

Kaamosaika opettaa minulle kärsivällisyyttä. Se opettaa luottamaan, että valon aika tulee. Aikanaan. Ja että vaikka nyt on minulle pimeää, valo on aina olemassa.

Hengitän syvään ja päästän irti omista keinoistani päästä valoon. Sillä ei minun pidä paeta pimeyttä vaan etsiä tietä valoon. Ja vaikka nyt kun päivä jo pitenee, haipuu se mailleen jo aikaisin iltapäivällä. Tämän maailman valo tulee ja menee. Päivän valo ei ole sitä valoa, jota kaipaan. Kaipaan todellista, pysyvää valoa. Jumalan valoa.

Tämä pysyvä valo näkyy hellittämällä, pysähtymällä. Se löytyy rauhasta. Pysähtymällä löydän tätä valoa totta tosiaan vähän kaikkialta, jokaisesta hetkestä. Se kimmeltää lumikiteissä. Se loistaa katulampun valona. Se lämmittää tutun tervehdyksessä, tuntemattoman hymyssä. Se paistaa huomaavaisuudessa, musiikissa, kukkivassa orkideassa.

Valo virtaa kuin kyyneleeni kun ajattelen kaikkia läheisiäni, jotka on annettu valoksi elämäni matkalle. Pimeys ja kaamos opettavat kiitollisuutta. Miten itsestään selvänä pidänkään usein kaikkea sitä hyvää, jotka olen osakseni armosta saanut.

Valo löytyy rauhasta, hetkeen pysähtymisen hiljaisuudesta. Pysähtymisen hiljaista rauhaa Hiljaisuuden ystävät ovat viljelleen Suomessa jo 30 vuotta – osana yhteistä kristillistä vuosisataista perinnettä ja ihanan maamme 100-vuotista historiaa. Mikä ilo ja valo saada jakaa tätä hetkeä, tätä historian virtaa!

 

 

Eeva Honkanummi (teksti ja kuvat)

Puujärvi, Eeva H.

 

3 vastausta to “Valoa kohti”
  1. Merja Ruohonen

    Oivaltavasti kirjoitettu. Nautitaan jokaisesta valonsäteestä, jonka Luoja, luonto ja kanssakulkijat meille eri muodoissaan jakavat.

  2. Tarja Frilander

    Päivänvalon lisääntyminen on aina puhuttelevaa, se nostattaa ilon ja toivon ihan vain siksi että on.
    Kaunis tuo ajatus, että pysyvän valon voi nähdä hellittämällä ja pysähtymällä. Se on kuin “pyhän häivähdys”, ja sitä tuiketta kun harjaantuu tarkkailemaan yhtäkkiä valoa onkin paljon. Luonnossa, ihmisissä, kaikkialla.

  3. ErikaK

    Tähän tekee niin mieli sanoa: aamen!

Vastaa

Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *