Katson ulos keittiöni ikkunasta. Aurinko paistaa kirkkaana valkoiseen lumeen. Tunnen koko olemuksessani, että talven selkä on taittumassa. Päivän valo lisääntyy pitkin harppauksin. On vajaa kolme viikkoa palmusunnuntaihin ja kevätpäiväntasaukseen, joka tänä vuonna osuu samaan päivään. On maaliskuu! Nyt jo huomaan lintujen laulun lisääntyneen. Pimeys väistyy!
Talven pimeät päivät olen etsinyt hiljaisuuden lähdettä. Minulla on ollut tilaisuus rauhallisiin aamuhetkiin ja pitkiin viipyileviin iltoihin. Olen elänyt todeksi sen, ettei hiljaisuuteen päästäkseen tarvitse välttämättä pakata laukkua ja lähteä järjestettyyn retriittiin. Hiljaisuuden voi löytää aivan vain olemalla ja mietiskelemällä. Siihen auttaa joskus kiireisen arjen keskelläkin puhelimen sulkeminen hetkeksi ja rauhallisen musiikin kuunteleminen. Joskus tietoinen kävely toistellen sydämen rukousta tasaa sykkeen ja kuljettaa syvälle hiljaisuuteen. ”Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua!”
Keskellä talvea kirjoitin:
En uskalla katsoa
kohti Jumalan kasvojen kirkkautta
muuten kuin
kärsivän Kristuksen
hahmon läpi.
Nyt on sydämeni keskuksessa rakkaus, armo, puhtaus ja rauha. Pimeys kantaa sylissään valon kukkia! Hiljaisuuden lähteellä minua tervehtii ensimmäisen luomispäivän ja pääsiäisen valo. Miten riemullista on ajatus siitä, että matka sinne on vain sydämenlyöntien ja rauhallisen hengityksen mittainen. Paastonajan matka voi olla matka sisäiseen Jerusalemiin. Sieltä löytyy tyhjä hauta ja valkeus tulee.
Mirjam Silvén
Teksti ja kuva.
Huomenta joensuusta! itse katselen ikkunasta aamunkirkkautta kevään tuloa tuntuu että kesästä on ikuisuus kävelin eräää päivänä jäällä aurinko paistoi ihanasti lapsenlapsi teki kuperkeikkoja jäälllä ,tiesin kevään tulleen.
Olet päässyt jo pitkälle!
Kiitos kommenteista!
Lämpimien päivien jälkeen sataa taas täällä Vaasasta valkoista lunta. Hiljainen viikko edessä.
Pääsiäisriemua!