Haku avainsanalla: Per Lindblad

En ole koskaan itkenyt auringonpaisteessa

Tulin ulos saattokodin ovesta, olin pitänyt kuolevan ystävän kättä omassani. Suru täytti sydämen. Oikaisin kesätorin poikki. Miten kummalliselta tuntuu kulkea hälinän keskellä, voissa paistetut muikut ja mansikat tuoksuvat. Jostakin kuuluu lokkien huutoa ja lasten naurua. Veden loisketta rantalaituria vasten. Iloisia lomanaamoja. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus rysähtävät yhteen. Ihmisten keskellä olen yksin menetykseni kanssa. Ostin jäätelön…

Matkamiehen ristille

On olemassa hetkiä ja tiloja, joissa saattaa tulla tunne siitä että on paikassa, josta ei kaipaa yhtään mihinkään. Koin tuon tunteen Valamossa kävellessäni metsän keskellä Matkamiehen ristille, järven rantaan. Varjossa polku ristille näytti harmaalta ja ikävältä, melkein vastenmieliseltä. Auringon noustua metsän takaa tie leimahti kullankeltaiseksi. Kultatietä taivaltaessa tuntui kuin sydämessä asuva yksinkertainen, eheyttävä hiljaisuus olisi laskeutunut…