Saaren retriittikoti myynnissä – toiminnalle etsitään jatkajaa

Hiljaisuuden liikkeen, Hiljaisuuden ystävien ja retriittien parissa pitkään toimineet Elina ja Seppo Laakso ovat myymässä Saaren retriittikotia. Olisiko sinusta tai tuntemastasi hiljaisuuden ihmisestä toiminnan jatkajaksi? ”Ihanne on, jos saamme jättää paikan tavalla tai toisella rukoushiljaisuuden käyttöön”, toteaa Seppo Laakso.

Saaren retriittikodissa on järjestetty hiljaisuuden retriittejä ja aamiaismajoitusta vuodesta 2010 asti. Retriittikoti myydään ensisijaisesti irtaimistoineen, joten aiempaa vastaavaa toimintaa on mahdollista on nopeasti. Retriittikoti vapautuu erikseen sovittavana ajankohtana vuoden 2025 puolella.

Retriittikoti sijaitsee Porin Laviassa. Talo on rakennettu n. 1948, mutta peruskorjattu täysin vuosina 2007-2014 ja uusi piharakennus on saatu 2014. Tilat ovat kolmessa kerroksessa ja huoneita on yhteensä kahdeksan, joista yksi on kappelina. Lisäksi on keittiö, kodinhoitohuone, kolme kylpyhuonetta ja saunaosasto.

Kysyimme Elinalta ja Sepolta päätöksen taustoista. Löydät kysymykset ja vastaukset kuvan jälkeen.

Milloin ryhdyitte järjestämään retriittejä?

E: Olemme tutustuneet hiljaisuuden retriitteihin jo lähes 40 vuotta sitten. Seppo oli ohjaajakoulutuksessa 1990 ja minä vähän myöhemmin, siitä lähtien olemme niitä järjestäneet eri tahoilla. Toimiessani kahdeksan vuotta Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen johtajana niitä tuli organisoitua päätoimisestikin. 

Mistä idea retriittikotiin syntyi?

S: Olin ignatiaanisessa ohjaajakoulutuksessa 2006, jonka aikana minulle ”annettiin” tehtävä perustaa talo rukoukselle ja hiljaisuudelle. Koulutuksen lukuisat rukoushetket Raamatun äärellä alkoivat johdonmukaisesti puhua tästä tehtävästä, mikä oli hämmentävääkin, kun se ei kuulunut omiin suunnitelmiimme. 

Kauanko talo on ollut teillä?

E: Tämä on lapsuudenkotini, jonka tiesin jo 1990-luvun lopulta päätyvän omistukseeni, kun vanhemmistani aika jättää. Äiti joutui viimeisenä jättämään kotinsa 2006 lopussa, kun ei enää sairauden vuoksi pystynyt siinä asumaan. Siitä lähtien sen hoito ja omistus on ollut meillä. Talo on peruskorjattu kauttaaltaan vuosien 2007-2014 aikana, vuonna 2010 se siunattiin retriittikodiksi, kun aloitimme täällä toiminnan. 

Millaisia retriittejä olette järjestäneet?

S: Meille on ollut tärkeää vaalia alkuperäistä retriittikäytäntöä, johon olemme kouluttautuneetkin, mutta olemme olleet myös avoimia erilaisille sovelluksille. Niinpä ohjelmassa on ollut perusretriittien lisäksi mm. parisuhde-, kirjoittamisen-, kehon kuuntelun ja ignatiaanisen perinteen mukaisia retriittejä, sekä päiväretriittejä. Alkuvuosina järjestimme myös kursseja kriisipareille, jotka aika pian osoittautuivat liian työläiksi, kun aktiivisen ohjaamisen lomassa piti myös valmistella ruokaa ja tiskata. Retriitit ovat olleet meille kummallekin harrastustyö psykoterapeutin työn ohessa, joten niitä on voitu järjestää keskimäärin kerran kuussa. 

Mikä Saaren retriittikodissa eli paikassa on teistä hienointa?

E: Parasta on ollut se, että tämä ei ole laitos, vaan kodinomainen paikka, jossa on myös kodin ja ”mummolan” tuntua. 

S: Yksi parhaita puolia tässä talossa on se, ettei ole tarvinnut lähteä minnekään retriittiä ohjaamaan, vaan on saanut tehdä sen ilman matkustamisen vaivaa.

Mikä toiminnassa on teistä ollut hienointa?

S: Ensinnäkin asiakkaiden palaute ja tyytyväisyys, vaikka varsinaista palautetta retriitistä ei kysytäkään. Kun retriittivieras pääsee virvoittumaan, usein elämän hektisyyden keskellä, se näkyy myös sanattomasti. Toiseksi: se hiljaisen rukouksen määrä, jota talossamme tapahtuu retriitin aikana, huikaisee. Ignatiaanisen retriittiviikon aikana osallistujat viettävät yhteensä kymmeniä tunteja Raamatun äärellä rukoillen. Sen vaikutuksia ei voi sanoin kuvata.  

Mikä on ollut raskasta?

E: Kun on tehnyt kaikki valmistelut oman päätyön ohessa iltaisin ja viikonloppuisin, se on ollut ajoittain raskasta, vaikka se on ollut sopivaa vastapainoa arkityölle.

S: Loputon ruohonleikkuu kesällä, kun piha on 3000 neliön kokoinen. Sittemmin se on ulkoistettu nuoremmille tekijöille, samoin lumenauraus talvella. 

Miksi Saaren retriittikodin myyminen on nyt ajankohtaista?

E: Kaikilla asioilla on oma aikansa. Nyt on aika jäädä harrastustyöstäkin eläkkeelle, kun 70 vuoden ikälukema jo häämöttää lähitulevaisuudessa molemmilla ja kremppoja tulee hiljalleen lisää. 

Millaista jatkajaa toivotte?

E: Toivomme, että jotkut, joille rukoushiljaisuus on tärkeää, voisivat tulla jatkamaan tätä merkittävää työtä. Täällä on talo irtaimistoineen ja astioineen kuta kuinkin valmiina, joten aloittamaan pääsee piankin, kun uusi yrittäjä löytyy. 

S: Talo taipuu moneen käyttöön: isomman perheen asumiseen, mutta myös aamiaismajoituspaikaksi tai muuhun yritystoimintaan, jos uudella omistajalla on muunlaista osaamista. Emme voi tai haluakaan ”suitsia” kenenkään elämää omistajavaihdoksen jälkeen, mutta ihanne on, jos saamme jättää tämän paikan tavalla tai toisella rukoushiljaisuuden käyttöön.  

Millaisia tunteita tilanne herättää?

E: Monenlaisia. Tämä paikka on lapsuudenkotini, jossa olen syntynyt ja myös lastemme mummula. Myyntiajatusta olemme prosessoineet pitkään, mutta päätöksen jälkeen on selkeämpi olo, vaikka haikeuden ja surun tunteilta ei voi välttyä. Nyt on tullut meidän aika ”toimittaa talomme”.

S: Haikeus ja suru ovat päällimmäisinä, kun 15 vuoteen mahtuu lukuisia retriittejä ja kohtaamisia rukoushiljaisuutta kaipaavien ihmisten kanssa ympäri Suomen. Samalla tunnen iloa tulevasta, vaikka emme vielä tarkkaan tiedä, missä se eletään.

Kiitos hiljaisuuden työstä Laakson avioparille ja onnea matkaan jatkossakin!

Yhteydenotot: Elina Laakso 050-3719528, Seppo Laakso 050-5117725