”Isä meidän” todistaa sekä ’Isästä’ että ’meistä’. Rukouksessa emme ole yksin, vaan liitymme Isämme kautta toisiimme. Tämä luo uuden yhteisön, ’meidät’, ja muokkaa meistä jokaista.

Rukoussunnuntain 17.5.2020 tekstin voit kuunnella Mika K T Pajusen ääneen lukemana täältä. Teksti on julkaistu myös rukoussunnuntain Sana sinulle -hartauskirjoituksena.

Matt. 6: 5-13 

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”

Pandemia on laittanut luopumaan ja ottamaan etäisyyttä. Monelle aukeaa vain etäyhteys rakkaisiinsa. Yhteisten kokoontumisten sijaan ovat tulleet yksittäiset ja pienten ryhmien yhteydenotot. Rakkaus edellyttää sitä nyt niiltä, joille se on mahdollista.

Rukouksessa on kyse jossain määrin samasta asiasta. Jeesus sanoo: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6) Sitten hän opettaa meille ”Isä meidän” -rukouksen.

Rukous vaatii tiettyä etäisyyden ottamista, omaan huoneeseen vetäytymistä. Samalla se vetää meidät pois itsestämme yhteen toisten kanssa. ”Isä meidän” todistaa sekä ’Isästä’ että ’meistä’. Rukouksessa emme ole yksin, vaan liitymme Isämme kautta toisiimme. Tämä luo uuden yhteisön, ’meidät’, ja muokkaa meistä jokaista.

Erityisen hyvin tämä yhteys tulee todeksi kirkon yhteisessä rukouksessa. Striimatuissa jumalanpalveluksissa ja päivän rukoushetkissä yksityiset rukoilijat liittyvät kukin tahoillaan yhteen rukoilemaan itsensä, toinen toistensa ja koko maailman puolesta. Siihen meitä kutsutaan kutakin omassa huoneessamme yhdessä toisten kanssa.

Rukous kutsuu muutokseen. Rukous ja taikuus eroavat toisistaan siinä, että taikuus pyrkii muuttamaan Jumalaa, kun taas rukous muuttaa meitä. Rukoilija avautuu Jumalalle, joka on totta ja läsnä myös kunkin sisäisessä huoneessa.

Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että Jumala on kateissa ja omat sanat eivät riitä vaan putoavat tyhjinä pois. Juuri silloin on hyvä luopua omien sanojen painosta, tukeutua hiljaiseen rukoukseen ja Jeesuksen sanoihin, jotka liittävät yhteisen rukouksen maailmanlaajuiseen virtaan: ”Isä meidän…”

Mika K T Pajunen
Kirjoittaja on Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja sekä luterilaisen ja anglikaanisen kirkon pappi

Hiljaisuuden Ystävien toimintaa voit halutessasi tukea täällä.

Vastaa

Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.