Otan käteeni kiven.
Tarkastelen sitä kaikessa rauhassa.
Tunnen sen kylmän ja kovan pinnan,
kylmyyden ja kovuuden, joka jatkuu pintaa syvemmälle;
kylmyyden ja kovuuden, joka kaipaa lämpöä ja kosketusta.
Kivi kädessä tutkin omaa elämääni;
kiviä, joita kannan;
kiviä, joilla loukkaan toisia ja itseäni,
kiviä, joihin lankean yhä uudestaan.
Tunnustan Jumalan edessä kaiken tämän
omin tai yhteisen synnintunnustuksen sanoin:
Armollinen Jumala, meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Kasteessa olet liittänyt meidät Kristuksen ruumiiseen.
Tunnustamme, että emme ole aina eläneet yhtenä kansana
emmekä edistäneet kirkon ykseyttä.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Kasteessa olet kutsunut kirkon todistamaan Kristuksesta aina ja kaikkialla.
Tunnustamme, että emme ole aina ymmärtäneet tahtoasi
emmekä toteuttaneet kutsumustamme maailmassa.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Kasteessa olet kutsunut meidät palvelemaan kaikkia, joiden puolesta Kristus kuoli.
Tunnustamme, että emme ole aina pitäneet huolta sorretuista ja köyhistä.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Lasken taakkani, kaiken mikä mieltäni painaa Jumalan eteen,
lasken kiveni kastemaljaan ja upotan syntini kasteen veteen.
Otan vastaan synninpäästön:
Kasteessa meidät on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa,
jotta alkaisimme elää uutta elämää hänessä.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus.
Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.
Jeesus sanoo:
”Ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Hänen palvelijanaan saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.