Rembrandt maalasi yli 380 vuotta sitten taulun Jeesuksesta opetuslapsineen hurjassa myrkyssä Genetsaretin järvellä. Alkuperäinen maalaus oli esillä Yhdysvalloissa Bostonissa taidemuseossa, kunnes se vuonna 1990 varastettiin ja sillä tiellään se on edelleen. Kateissa. Taulullakin on oma myrskynsä.
Katson taulun kuvaa kirjasta ja eläydyn evankeliumien teksteihin (Matt. 8: 23-27 ja Mark.4:35-41). Myrsky on ankara ja se on noussut äkisti. Siitä kertoo maalauksessa sekin, että yksi mastoa pystyssä pitävä köysi, vanttiköysi, on irronnut ja heiluu vaarallisen näköisesti ilmassa. Muut mastoa pitävät köydet joutuvat entistä kovemmalle koetukselle ja pettäessään masto kaatuu. Irtonaisen köyden päässä on painava puinen ploki, joka on nyt todella vaarallinen. Sen liikkeet ovat arvaamattomat heiluvassa veneessä. Eihän sitä voi pimeässä ja kovassa tuoksinassa edes väistellä. Vene täyttyy vedellä. Kohta he todennäköisesti hukkuvat. Tilanteen hallinta ei ole opetuslasten käsissä – ja Jeesus nukkuu.
Reagoimme pelottavaan tilanteeseen ja epävakauteen eri tavoin. Tämä nähdään taulussakin. Yksi opetuslapsista on urheasti peräsimessä ja koittaa vakauttaa holtitonta menoa. Kolme miestä maston ympärillä pyrkivät vimmatusti saamaan isoa purjetta alas, ettei vene kaatuisi. Se olisi heidän kaikkien varma tuho. Yksi miehistä on vaarallisimmassa paikassa veneen keulassa laskemassa keulapurjetta alas. Osa opetuslapsista toimii. He turvautuvat osaamiseensa ja kokemukseensa, he ratkaisevat, pelastavat ja riskeeraavat.
Myrskyn ulvoessa kuuluu kahden opetuslapsen epätoivoinen huuto: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!”. Heidän takana oleva mies on puolestaan kauhusta kankea. Hän seisoo hartiat kyyryssä tuijottaen kohti tulevaa isoa aaltoa. Hän katsoo suoraan surman suuhun, pelko musertaa hänet. Yksi mies, punainen vaate päällään, nojaa laidan yli ja todennäköisesti voi pahoin. Hänen sisuskalunsa ja fysiikkansa eivät siedä enää tätä heittelyä. Yksi miehistä katsoo taaksepäin, ehkä menneisyyteen. Jeesuksen edessä on polvillaan tumma hahmo, jonka pään päällä on kuin himmeä sädekehä. Himmeä, kirkas se ei ole. Tämä mies rukoilee, hän on hiljaa polvistunut ja syvään kumartunut Jeesusta kohti.
Veneen laidalla istuu vaaleapukuinen selvästi vanhempi mies. Hän istuu syvissä mietteissä, kuin koko myrskyä ei olisi hänelle olemassakaan. Hänen katseensa ei kohdistu mihinkään, hän katselee sisäänpäin. Keltapukuinen mies puolestaan syöksyy aaltoja uhmaten tarraten köyteen. Voi olla, että hän on pelastamassa jalkojensa juuressa olevaa tartuntakoukkua, jota tarvitaan rantautuessa. Hänessä ehkä elää toivo selviytymisestä.
Kun laskee miesten lukumäärän yhteen, huomaa, että veneessä on yksi ylimääräinen. Veneessä on kolmetoista opetuslasta. Taiteilija on näin tuonut veneeseen myös taulun katsojan. Keneen samaistut, miten sinä toimisit? Maalauksessa olemme myrskyssä maston muodostaman ristin juurella. Jeesus on mukanamme hurjassa tilanteessa, veneessä, jossa on iso purje revennyt ja vanttiköysi irronnut.
Vastoinkäymisissä, sisäisissä myrskyissä, koettelemuksissa toimin ja täytän mieleni samoin kuin monet noista veneessä olijoista: pelkään kuollakseni, koitan hoitaa homman, epäilen Luojaani, voin pahoin, sulkeudun, rukoilen, uhraudun, toivon, kaipaan.
Jeesus ei kuitenkaan herää myrskyyn. Hän herää pyyntöön. Meitä varten.
Ja tulee aivan tyven.
Teksti: Erika Kuusilinna
Kuva: The Storm on the Sea of Galilee, Rembrandt, 1633
commons.wikimedia.org
Vastaa
Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.