Makaan Vaasan kirkon keskikäytävällä ja katson taivaansinistä kattoa vanhan kattokruunun läpi. On torstai-ilta viikkoa ennen tuhkakeskiviikkoa, jolloin laskeudutaan paastoon. On myös ensimmäinen hiljaisuuden ilta, miniretriitti, sitten 70-luvun meidän seurakunnassamme. Opettelemme kuuntelemaan pyhää hiljaisuutta. Opettelemme myös löytämään oman paikkamme kotikirkostamme. Minulla on ollut pitkään jo halu päästä aivan lattiantasolta katsomaan suoraan ylöspäin.

Tuhkakeskiviikon messussa luetaan Matteuksen evankeliumin 6. luvusta, jossa Jeesus sanoo: ”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Psalmissa 121: 1-2 sanotaan: ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.”

Paaston ajan aluksi päätin paastota negatiivisista ajatuksista ja pysähtyä kunnolla nauttimaan kaikesta hiipivän kevään ihmeellisyydestä.

Tänä paastonaikana olen tietoisesti kohottanut katseeni maasta. Olen katsonut Kristuksen kärsimystien läpi suoraan pääsiäisen iloon. Olen kulkenut metsissä, peltoaukeilla ja meren rannassa. Olen pysähdellyt poluilla ja katsonut puiden latvoihin, joita kevätaurinko valaisee. Jos olen edennyt liian nopeasti metsän siimeksessä, olen joutunut katsomaan koko ajan jalkoihini, että en kompastuisi lumen alla oleviin jääpaikkoihin tai puiden juuriin.

Olen iloinnut jäiden hajoamisesta avomeren äärellä ja yhä uusien lintujen palaamisesta kotiseudulleni. Sydämeni on liitänyt niiden mukana ja ylistänyt Jumalan suuruutta ja kevään ihmeellistä voimaa; uudestisyntymisen ihme on ollut käsin kosketeltavaa.

Näissä toimissa matka kohti pääsiäisen ilosanomaa on kirkastunut erityisellä tavalla. Hiljaisuus ja kevään äänet ovat vahvistaneet uskoani ylösnousemuksen ihmeeseen. Valmistaudun siihen iloisin ja luottavaisin mielin. Olen valinnut Marian osan.

Myös pääsiäisen jälkeen hiljennän tahtiani. Kuuntelen hiljaisuutta ja katson ylöspäin. Sieluni nousee tuhkasta tähtiin: Per aspera ad astra!

Mirjam Silvén

Vastaa

Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.