Matalalla syöttökaukalossa, vastasyntyneenä, nukkuu maailman Vapahtaja. Vauvan ääreen kumarrutaan. Syöttökaukalon eteen polvistutaan. Kumarrumme. Polvistumme. Että pääsemme mahdollisimman lähelle. Että voimme osoittaa kunnioitustamme. Että voimme ihmetellä! Lähietäisyydeltä. Tästä ne enkelit puhuivat!
Kumartuessamme olemme luontevasti hiljaa. Silloin keho puhuu.
Matteuksen evankeliumin mukaan itämaan tietäjät kumarsivat lasta maahan heittäytyen.
Kuvittele hetki miltä tuntuisi olla kumartuneena Jeesus-vauvan luona. Ehkä niskasi on kaarella. Missä asennossa on selkäsi? Polvesi? Miten suuntaat katseesi? En tiedä oliko silloin tapana vieraan ottaa vauvaa syliinsä. Kauan odottanut Simeon otti. Takuuvarmasti Hannakin. Ottivat Jumalan syliinsä. Olivat Jumalan ympärillä.
Aavistatko, tunnetko jotain samaa kuin nämä ilmoituksia ja tähteä seuranneet?
Se on jouluiloa!
Vastaa
Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.