Aineistoa Hiljaisuuden Ystävien kolehtipyhään 17.5.2020

Kirkkohallitus myönsi yhdistyksellemme kolehdin suomenkielisissä seurakunnissa rukoussunnuntaina 17.5.2020, jonka teemana on Sydämen puhetta Jumalan kanssa, Rogate. Kiitollisena tästä mahdollisuudesta tarjoamme seuraavan jumalanpalvelusaineiston seurakuntien käyttöön.

Nyt poikkeusoloissa tämä kolehti jää keräämättä ja olemme siksi tiukan paikan edessä. Pyydämmekin seurakuntia kertomaan striimattujen jumalanpalvelusten yhteydessä saamastamme keräysluvasta, joka mahdollistaa rahan lahjoittamisen kolehdin sijasta.

Voitte myös jakaa jumalanpalveluksessa linkin lahjoitussivullemme:
https://www.hiljaisuudenystavat.fi/lahjoita/

Oheinen jumalanpalvelusmateriaali on joka tapauksessa seurakuntien vapaassa käytössä. Yhdistyksemme ottaa kiitollisena vastaan myös ylimääräisiä avustuksia ja kolehteja menetettyä kolehtia korvaamaan.

Kolehdin sijasta ilmoitettava rahankeräyslupa
RA/2020/426

Lupa on voimassa 4.5.2020 alkaen toistaiseksi. Luvan on myöntänyt Poliisihallitus 16.4.2020.

Kerätyt varat käytetään Kristillisen spirituaaliteetin vaalimiseen muun muassa kouluttamalla retriittiohjaajia ja tukemalla hengellistä ohjausta yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja kirkollisten kouluttajien kanssa Hiljaisuuden Ystävät ry:n kautta.

Keräyksen tuotolla katetaan kristillisen spirituaaliteetin vaalimisesta aiheutuvia kuluja (mm. henkilöstö-, majoitus- ja viestintäkustannuksia).

Keräystili: FI25 5780 3861 9029 70, OKOYFIHH

Hiljaisuuden Ystävät ry.
PL 18
37800 AKAA

Luovia sovelluksia messuun

Nostamme esiin joitakin ehdotuksia, joilla sunnuntain jumalanpalvelusta voi kehittää entistä kokonaisvaltaisemmiksi muutoinkin kuin sanojen kautta. Samalla kun rohkaisemme näiden mahdollisuuksien kokeilemista, suosittelemme siihen paikallistuntemuksen valaisemaa pastoraalista silmää.

5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai, Rogate)

Rukoussunnuntain molemmat nimet puhuvat omalla tavallaan rukoushiljaisuudesta. Latinankielinen Rogate-nimi juontuu varhaisten kristittyjen rukouskulkueista. Samasta kannasta kumpuavat niin jumalanpalvelusten prosessiot kuin pyhiinvaellukset. Kirkkotietä on vanhastaan pidetty pienenä pyhiinvaelluksena.

Nykyisessä corona-pandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa seurakunta voi kannustaa aivan uudella tavalla jäseniään pienelle pyhiinvaellukselle. Tämän voi ottaa huomioon jumalanpalveluksen valmistelussa monin eri tavoin.

Ensinnäkin jumalanpalvelus, erityisesti messu on itsessään pyhiinvaellus. Johdanto-osa valmistaa meitä ja kutsuu matkalle. Sana-osassa vaellamme Jumalan lupauksissa. Pitkin matkaa käännymme rukouksessa Jumalan puoleen ja kuulemme sanassa hänen äänensä. Ehtoollis-osassa saavumme alttarille, pyhään paikkaan yhdessä kaikkien aikojen ja paikkojen pyhien kanssa. Päätösosa valmistaa meitä jatkamaan matkaamme maailmassa Jumalan voimassa ja läsnäolossa, kaikkia hänen luotujaan palvelemaan.

Jos tekniikka mahdollistaa sen, voi striimatussa jumalanpalveluksessa olla myös pyhiinvaelluksen elementtejä siten, että jumalanpalveluksen johdanto-osa alkaa kastepaikalta, jossa kastemaljan vierellä palaa pääsiäiskynttilä. Sana-osan ajaksi siirrytään lukupulpetille tai saarnastuoliin. Yhteinen esirukous ja mahdollinen messu-osa johdetaan puolestaan alttarilta, josta myös seurakunta lopuksi lähetetään kaikkeen maailmaan.

Toiseksi voimme rohkaista seurakuntalaisia lähtemään itsenäisesti konkreettiselle pyhiinvaellukselle. Kävelyretki omalle kirkolle tai kirkon ympäristössä tai hautausmaalla voi toimia näiden aikojen pyhiinvaelluksena. Pyhiinvaelluksen aikana vaeltaja hiljenee ja avautuu Jumalalle kaikessa kohtaamassaan.

Monille suomalaisille tuttu ’metsä kirkkoni olla saa’ voi todistaa Jumalasta, joka ilmoittaa itsensä luonnossa mutta erityisellä tavalla Pojassaan, sanassa ja sakramenteissa. Seurakunta voi kannustaa luonnossa vaeltajaa muistamaan ja muistelemaan vaelluksensa aikana oman elämänsä vaiheita ja Jumalan vaikutusta siinä, tai tapailemaan tuttua virttä, rukousta tai Raamatun kohtaa ja hiljenemään siten Jumalan edessä tai vain lepäämään ja vahvistumaan Jumalan luomassa luonnossa ja sydämen hiljaisuudessa hänen kasvojensa edessä.

Vinkkejä tällaiseen vaeltamiseen löytyy Hiljaisuuden Ystävien ja muiden pyhiinvaellusta tukevien yhdistysten aineistoista samoin kuin monilta seurakunnilta. Hyvän esimerkin tällaisesta aineistosta, jota voi myös muualle soveltaa tarjoaa esimerkiksi PyhiinvaellusTampere.

JOHDANTO

Miksi hiljaisuus on niin tärkeää?

1900-lukua luonnehdittiin kasvavan nopeuden ja kiireen vuosisadaksi. 2000-luvulla tahti ei ole ainakaan hidastunut. Samaan aikaan kun nopeus on kasvanut, ovat myös erilaiset mielenterveydelliset ongelmat lisääntyneet.

Me tarvitsemme hitautta ja hiljaisuutta. Niiden keskellä mieliimme nousee tärkeitä asioita, jotka kiireessä ohitamme. On annettava aikaa, jotta voimme ottaa hiljaisuuden lahjoja vastaan.

Joskus on suureksi avuksi se, että saa toisilta tukea hiljaa olemiseen. Seurakuntien ja järjestöjen tarjoamat hiljentymisen mahdollisuudet ovat hyvin tärkeitä. Yhteisöllinen kutsu ja portti hiljaisuuteen voi johtaa myös omaehtoisen hiljentymisen kasvuun.

RIPPI

Rippiin voi luontevasti ottaa mukaan sekä katumusta ilmaisevia että kasteesta muistuttavia elementtejä. Esittelemme ohessa muutamia:

Kivi

Kivi on rikas symboli, josta monet raamatunkohdat ja oma kokemuksemme puhuu. Liturgi voi ripin kohdalla ottaa käteensä kiven, katsella sitä kaikessa rauhassa ja näyttää sen striimauksen välityksellä seurakuntalaisille.

Tämän jälkeen liturgi voi johdattaa rippiin ohjaamalla seurakuntalaisia tutkimaan omia kiviään: niitä jotka painavat; niitä jotka vahingoittavat; niitä jotka raskauttavat; kaikkia kiviä joita kannamme mukanamme; ja johdattaa näin hiljaiseen tutkiskeluun ja synnintunnustukseen.

Synnintunnustukseen sopii tässä erityisen hyvin kirkkokäsikirjan kasteeseen viittaava synnintunnustus. Liturgi voi sen luettuaan upottaa oman kivensä kastemaljaan ja julistaa seurakunnalle synninpäästön.

Jos jumalanpalveluksen striimissä näkyy useampia ihmisiä, voi heistä jokainen käydä synnintunnustuksen jälkeen upottamassa kivensä kastemaljaan, jonka jälkeen liturgi julistaa kaikille synninpäästön.

Jää

Sulava jää on voimakas symboli, joka nousee omasta pohjoisesta elämänpiiristämme. Jään kanssa voidaan toimia samaan tapaan kuin edellä kiven suhteen – mutta nopeasti! Tällöin synnintunnustuksen aikana kastemaljaan sijoitetaan kiven sijasta jääpala(t), joka saa sulaa maljaan (yhdessä muiden jääpalojen kanssa).

Jään käyttöön pitää varautua hyvissä ajoin jäädyttämällä jääpalat. Tähän voidaan tarvittaessa käyttää vaikkapa sydämen muotoisia jääpalamuotteja. Jääpalat on myös syytä irrottaa muotista ja koota vaikkapa suuriin lasikulhoihin, joista avustajat tarjoavat niitä seurakunnalle ripin aikana.

Samoin on hyvä varata kastemaljaan riittävästi lämmintä vettä, että sulaminen ehtii tapahtua jumalanpalveluksen aikana.

Jos symbolia halutaan vahvistaa, voidaan synninpäästöön liittää joko kastevedellä vihmominen tai kutsu tulla tekemään ristinmerkki kastemaljalle. Vihmomiseen voidaan käyttää esimerkiksi tuoretta oksaa.

Synnintunnustukseen voidaan soveltaa seuraavaa kaavaa:

E Jumala, elämän antaja.
Sinä loit veden antamaan maalle kasvun
ja virkistämään ja puhdistamaan meitä.
Sinä pelastit Nooan ja hänen perheensä arkissa.
Kansasi kulki veden läpi vapauteen Egyptin orjuudesta.
Poikasi Jeesus sai kasteen Jordanin vedessä
ja niin maailman kaikesta vedestä tuli Vapahtajan kastevettä.

Ristillä hän vuodatti kyljestään verta ja vettä,
ja kuolleista noustuaan hän itse asetti pyhän kasteen
pelastuksen merkiksi, joka liittää meidät sinuun ja toisiimme.

Me emme kuitenkaan noudattaneet
hyvää ja eläväksi tekevää tahtoasi,
vaan käännyimme pois sinusta.
Me sulatimme jään sieltä,
missä sen olisi pitänyt saada levätä,
ja jäädytimme sydämemme siellä,
missä sen olisi pitänyt sykkiä elämää.
Ota vastaan synnintunnustuksemme
ja anna meille uusi elämä armossasi.
Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen
meidän Herramme kautta.

S: Herra, armahda meitä.

Kutsu tuoda jääsydämet kastemaljaan.

E Kaikkivaltias Jumala antaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden meille kaikki syntimme anteeksi. (+) Hän sulattaa sydämemme, ohjaa meitä uuteen elämään ja näyttää tien.

Kastevedellä vihmomista voidaan käyttää ripin kiitosrukouksena seuraavan rukouksen yhteydessä:

Kasteen tähden me olemme yhtä Kristuksessa, yhtä Hengessä, yhtä sinussa, Jumala. Muistuttakoon tämä vesi meitä kasteestamme ja yhdistäköön se meidät yhteisessä ilossa kaikkiin niihin sisariimme ja veljiimme, jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme tähden.

S Aamen.

SAARNA

Saarnassa voi puheen sijasta käyttää myös hiljaisuutta. Hiljaisuuden voi jakaa sriimissä aivan yhtä hyvin kuin puheen. Jaettu hiljaisuus voi olla vaikuttava kokemus myös verkon yli. Siinä olemme hyvin intensiivisellä tavalla läsnä niin toisillemme kuin Jumalalle.

Hiljaisuuden on kuitenkin tällöin hyvä olla jollakin tapaa järjestettyä ja siten turvallista. Hyvä keino tähän on esimerkiksi Lectio Divina, johon annamme ohessa suuntaviivat ja jota voi soveltaa vapaasti kunkin tilanteen tarpeisiin. Oheisessa mallissa annetut kysymykset ovat vain suuntaa antavia ja kutsumme sinua saarnaajana luomaan omat apukysymyksesi auttamaan siten seurakunnan matkaa Jumalan sanan pohdintaan ja elämiseen omassa elämässään.

Lyhyimmillään saarna voi olla myös aivan pieni hiljentyminen, jossa saarnaaja antaa ensin tarvittavat ohjeet, lukee sitten rauhallisesti ja tulkitsematta evankeliumitekstin, pitää hiljaisuuden, lukee tekstin uudelleen, pitää pienen hiljaisuuden, esittää muutaman kysymyksen, pitää hiljaisuuden ja päättää mietiskelyn yhteiseen rukoukseen tai vaikkapa uskontunnustuksen. Tähän voi soveltaa oheista pitemmän Lectio Divinan ohjetta.

Aineiston lopussa löytyy myös evankeliumista nousevia näkökulmia perinteistä saarnaa varten.

Lectio Divina – rukoilemme Raamatun sanaa yhdessä

Lectio Divina tarkoittaa kirjaimellisesti jumalallista tai pyhää lukemista. Tänään rukoilemme saarnassa sen mukaisesti yhdessä. Tämän rukouksen tai rukoilevan raamatunluvun tarkoituksena on antaa Jumalan Sanan tavoittaa meidän mielemme ja sydämemme syvyydet. Rukoilun muotona tämä on hyvin vanha tapa, joka juontaa juurensa varhaiseen luostarikilvoitteluun.

Tämän Raamatunluvun ja rukouksen tarkoituksena on luopua omista tiedostetuista tai tiedostamattomista selitysmalleistamme, joiden mukaan selitämme usein Raamatun sanaa omiin tarpeisiimme sopivalla tavalla. Lectio Divinan tarkoituksena on sulkea maailman häly pois mielestämme ja johdattaa meidät sisäiseen hiljaisuuteen, jossa voimme kohdata Jumalan ja jossa hän jo odottaa meitä. Tämä ei tarkoita maailmasta pakenemista. Päinvastoin Jumalan sana auttaa meitä näkemään sekä itsemme, oman elämämme, että ympäröivän maailman Jumalan silmin ja rakastamaan sitä hänen sydämellään.

Kun kuuntelemme ja mietiskelemme Jumalan sanaa tällä tavoin, hiljainen rukous voi olla niin rauhoittava kuin järkyttäväkin kokemus. Joskus Jumala saattaa sen avulla tyynnyttää pelkomme ja hellästi rauhoittaa mieltämme, kun taas joskus hän haastaa meitä esittämällä kiusallisia kysymyksiä tai herättämällä kysymyksiä, joihin emme löydä vastauksia.

Lectio Divinassa voidaan nähdä neljä vaihetta: lectio eli lukeminen, meditaatio eli rukoileva tutkiskelu, oratio eli vastauksena annettu rukous ja contemplatio eli mietiskelevä lepo.

Ensimmäisenä kuulemme Jumalan sanaa hitaasti ja mietiskellen, siten että se saa upota tajuntaamme.

Toiseksi mietiskelemme hiljaa kuulemaamme Raamatunkohtaa. Voimme välillä kuunnella kohdan uudestaan, jotta se palautuisi yhä paremmin mieleemme ja toisi esiin uusia näkökohtia. Tässä pohdinnassa auttavat rukouksen ohjaajan esittämät kysymykset.

Kolmannessa vaiheessa jätämme mietiskelyn ja pohdinnan sikseen ja annamme rukouksen nousta suoraan sydämestämme Jumalalle. Tämän rukouksen ei tarvitse olla jäsenneltyä tai edes sanallista, vaan se saa olla täysin vapaata. Tällaiseen rukoukseen pääsemiseen voi auttaa myös jonkin lyhyen Raamatun lauseen tai rukouslauseen (kuten Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä) toistaminen.

Neljännessä eli viimeisessä vaiheessa luovumme omien ideoidemme ja suunnitelmiemme lisäksi myös pyhistä sanoistamme ja ajatuksistamme, ja yksinkertaisesti lepäämme hiljaa Jumalan sanassa. Kuuntelemme syvimmällä tasolla Jumalaa, joka puhuu meille hiljaisuudessa. Kun kuuntelemme hänen puhettaan, hän muuttaa meitä vähitellen sisäisesti. Tällä muutoksella on suuri vaikutus siihen, miten me elämme, sillä vain eletty elämä on todellinen rukouksen mittari. Jumalan sana ja rukous vaikuttavat päivittäiseen elämäämme – kyseessä ei ole pako maailmasta, vaan syventyminen Jumalan sanaan ja sen vaikutukseen maailmassa juuri nyt, tässä ajassa ja tässä paikassa, näiden ihmisten, tämän kirkon, näiden lähimmäisten, tämän luomakunnan parissa.

Rukouslaulu esim: 922 Kuuntelen, on aivan hiljaista, voidaan käyttää myös esim. Taizé-lauluja.  

Katso rauhassa ympärillesi. Mieti mitä näet.
Tuttu kirkkosali, lämpöiset valot, kynttilät, päivän kirkkaus kirkon ikkunoissa.
Omassa huoneessa tuttu ympäristöni, minun elämäni.
Kaiken tämän, mitä näen ympärilläni on Jumala luonut, kaikkea tätä hän rakastaa,
hän rakastaa myös minua, ja kantaa kaikkea tätä kämmenellään.

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus 

Evankeliumi

Matt. 6: 5-13

Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
– Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”

Jeesus opettaa opetuslapsiaan. Opetuslapset kerääntyvät Jeesuksen ympärille, koska he haluavat kuulla häntä. Me olemme kerääntyneet kuulemaan Jeesusta. Hän on läsnä. Mitä hän opettaa sinulle?                                                                                                            

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus

Minne minä vetäydyn rukoilemaan?
Mikä on oma rukoukseni?

Hiljaisuus

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus

Kun kuuntelemme evankeliumin uudelleen, voit pohtia omaa elämääsi ja sen sanoja. Mitkä sanat merkitsevät minulle tänään? Mitkä putoavat tyhjinä tien varteen? Mitä tarvitsen juuri?

Nouseeko mieleesi jotakin aivan erityistä, jonka haluat sanoa Jeesukselle?

Evankeliumin lukeminen uudelleen.

Jeesus opettaa meille Isä meidän -rukouksen. Jeesuksen rukous vetää meidät pois itsestämme ja yhteen toisten kanssa. Se todistaa sekä ’Isästä’ että ’meistä’.

Rukouksessa emme ole yksin, vaan liitymme Isämme kautta toisiimme lähellä ja kaukana, eristyksissäkin. Rukous luo meistä uuden yhteisön, ’meidät’, ja muokkaa meistä jokaista.

Mitä tahtoisit sanoa Jeesukselle yhdessä toisten kanssa?
Mihin hänen tahtonsa johtaa minua ja meitä?

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus

Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.

Rukoushiljaisuus

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus – kontemplaatio

Uskontunnustus/rukous

Hiljaisuus päättyy yhteiseen rukoukseen tai uskontunnustukseen, jota ei tarvitse ilmoittaa, vaan jonka saarnaaja hellästi aloittaa ja johon muut liittyvät omassa tahdissaan.

Saarnajuurta perinteistä saarnaa varten

Pandemia on laittanut luopumaan ja ottamaan etäisyyttä. Monelle aukeaa vain etäyhteys rakkaisiinsa. Yhteisten kokoontumisten sijaan ovat tulleet yksittäiset ja pienten ryhmien yhteydenotot. Rakkaus edellyttää sitä nyt niiltä, joille se on mahdollista.

Rukouksessa on kyse jossain määrin samasta asiasta. Jeesus sanoo: Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. (Matt. 6:6) Sitten hän opettaa meille Isä meidän -rukouksen.

Rukous vaatii tiettyä etäisyyden ottamista, omaan huoneeseen vetäytymistä. Samalla se vetää meidät pois itsestämme yhteen toisten kanssa. Isä meidän todistaa sekä ’Isästä’ että ’meistä’. Rukouksessa emme ole yksin, vaan liitymme Isämme kautta toisiimme. Tämä luo uuden yhteisön, ’meidät’, ja muokkaa meistä jokaista.

Erityisen hyvin tämä tulee todeksi kirkon yhteisessä rukouksessa kuten striimatuissakin jumalanpalveluksissa ja päivän rukoushetkissä, joissa yksityiset rukoilijat liittyvät kukin tahoillaan yhteen rukoilemaan itsensä, toinen toistensa ja koko maailman puolesta. Siihen meitä kutsutaan kutakin omassa huoneessamme yhdessä toisten kanssa.

Rukous kutsuu muutokseen. Rukous ja taikuus eroavat toisistaan siinä, että taikuus pyrkii muuttamaan Jumalaa, kun taas rukous muuttaa meitä. Rukoilija avautuu Jumalalle, joka on totta ja läsnä myös kunkin sisäisessä huoneessa.

Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että Jumala on kateissa ja omat sanat eivät riitä vaan putoavat tyhjinä pois. Juuri silloin on hyvä luopua omien sanojen painosta, tukeutua hiljaiseen rukoukseen ja Jeesuksen sanoihin, jotka liittävät yhteisen rukouksen maailmanlaajuiseen virtaan: Isä meidän…