Keskittävä rukous

Hiljentyessä huomaa, kuinka mieli on vikkelä. Se laukkaa ja tyrkyttää aina uutta ja uutta asiaa edellisen perään, herkeämättä. Milloin on ajateltava seuraavaa tehtävää, milloin keskeneräistä keskustelua, milloin loukatuksi tulemisen kokemusta, jolle on muotoiltava naseva esittämättä jäänyt vastakommentti, milloin jokin muisto tai tunnelma valtaa hetkeksi mielen, milloin täytyy suunnitella kauppalistaa tai seuraavaa lomamatkaa, milloin jokin itselle tyypillinen asenne tai mielentila nostaa rasittavan tuttua päätään ja vaatii jumittavaa huomiotaan.

Keskittävällä rukouksella etsitään vellovan mielen keskeltä rukouksen tilaa. Lyhyen rukoussanan käyttö on keino pysyä rukouksessa. Ehkä kaikkein tunnetuin rukoussana on ortodoksisesta hesykasmista tuttu Jeesus-rukous; pitkässä muodossaan: “Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Rukoussana voi toki olla lyhyempi tai jokin aivan muu. Usein rukoilijat löytävät luonnollisesti ja helposti omalta tuntuvan sanansa tai lauseensa. Rukoussanaa käytetään lempeästi, ei mekaanisesti. Mieli palautetaan sen avulla ystävällisesti harhapoluiltaan keskittyneeseen rukoukseen.

Rukoussanaa voi käyttää usealla tavalla. Tässä niistä kaksi.

Voi keskittyä kaiken mieleen nousevan ohittamiseen. Havaintopiiriin noussut työnnetään lempeästi syrjään rukoussanalla ja etsitään yhä uudelleen ja uudelleen rauhallista levähdyspaikkaa ja yhteyttä olennaiseen. Esiin työntyneen asian voi tunnistaa nopeasti, vaikka nimetä ja antaa sen sitten mennä menojaan kuin ohikiitävän auton.

Toinen tapa on jäädä tarkastelemaan mieleen noussutta samalla, kun tietoisesti etsii siihen Jumalan näkökulmaa rukoussanan avulla: “Tarkastelen tätä asiaa nyt Jumalan edessä”. Jotkin mieleen nousseet pystyy ohittamaan nuolirukouksen avulla: “Tunnistin tämän seikan, ota se haltuusi, Herra. Jos tämä on tärkeää, muistuta minua siitä myöhemmin. Aamen”. Joitakuita sisäisen ja ulkoisen todellisuuden ja niiden välisiä ristiriitoja joutuu käsittelemään vuosia, jotkut eivät ehkä ratkea milloinkaan, mutta niiden alta on mahdollista löytää rauhan paikka: “Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” ( Fil. 4:6-7).

Keskittävää rukousta – niin kuin kaikkea intensiivistä rukousta – varten on hyvä varata tietty aika ja paikka. Tiettyyn tuoliin tai rukousjakkaralle siirtyminen on itselle merkki siitä, että hetki on omistettu yksinomaan jumalasuhteelle. Paikan voi merkitä myös ikonilla tai jollakin itselleen luontevalla tavalla. On hyvä löytää myös sopiva rukousasento, joka auttaa pysymään virkeänä.

Keskittävä rukous on hiljainen rukousharjoitus. Omalla harjoittamisellamme emme voi pakottaa Jumalaa mihinkään. Hän ilmaisee itsensä, jos hyväksi näkee, mutta me voimme valmistautua kohtaamaan hänet. Tässä rukoustavassa Jumalalle ei esitetä pyyntöjä vaan etsitään läsnäolon paikkaa ja tilaa, yhteyttä Luojaan ja Vapahtajaan sisäisessä hiljaisuudessa.