Viime joulun alla törmäsin tonttu-oviin. En ollut sellaisista ennen kuullutkaan. Se on sellainen litteä oven näköinen pieni laatta, jonka voi laittaa lattianrajaan seinää vasten. Siitä leikitään tontun kulkevan.
Jos rakentaisit kotiisi ja elämääsi Jumala-oven, millainen se olisi ja missä se sijaitsisi.
Onko se suuri ja näyttävä? Vai pieni ja vaatimaton?
Sijaitseeko se näkyvällä paikalla punaisen maton päässä vai sohvan takana piilossa?
Onko ovi lukossa? Kummalta puolelta?
Vaikka ovi ei olisi lukossa, onko se kuitenkin kiinni?
Miten lähestyt sellaista ovea?
Koputatko ja odotat vastausta? Jos mitään ei kuulu, mitä teet?
Jos koputukseen kuuluu tai näkyy vastaus, millainen se on?
Vai tartutko kahvaan, sanot kuuluvasti ”Moi”, avaat oven ja astut sisään?
Onko ovi raollaan? Tai kenties ihan kokonaan auki?
Vilkaisetko oven takana olevaan tilaan ohi kulkiessasi?
Houkutteleeko uteliaisuus pysähtymään ja kurkistelemaan?
Vai kierrätkö oven kaukaa?
Kenties hiljennät askeleitasi kulkiessasi ohi, ettei sisällä olija vaan kuule ja huomaa sinua?
Jos hän huomaisi sinut, mitä siitä seuraisi?
Millainen tila oven takana on? Ja millainen Jumala siellä on?
Vai onko Jumala lainkaan oven takana?
Ehkä hän onkin jo oven tällä puolella.
Jos ajattelet elämääsi ja kotiasi, missä Jumala sijaitsee?
Miten hän on elämässäsi ja sinussa?
Jos haluat, voit piirtää kuvan Jumala-ovestasi. Ehkä useammankin.
Sen, jollaiseksi oven nyt koet. Ja sen, jollaisen toivoisit sen olevan.
Tai jos ovi ei lainkaan liity Jumalaan,
missä kohdassa ja millaisena hän nyt on elämässäsi ja sinussa.
– Mari Leijo –
Kuvat Metsäkestilän hiljaisuuden retriitistä syksyllä 2018.
Tosi pysähdyttävä…
tätä täytyy miettiä nyt adventtina… Kiitos!
Kiitos puhuttelevasta tekstistä! Tämä on jatkuvasti ajankohtainen ja siitä löytää joka lukukerta jotain uutta oivallusta ja ajateltavaa. ❤
Kiitos ihanasta tekstistä Mari. Hyvää joulun odotusta.