Runsaslumisen talven jälkeen kevät tuli rymisten ja jäi kiihkeän lyhyeksi. Heti, kun metsien pimennoissa viimeisetkin lumet sulivat, koitti jo kesä. Takapihallamme olevassa puistossa kukkivat pilvikirsikat. Ystävien pihoilla omenapuut jo varistelevat kukkiaan.

Pääsiäisjaksolla saimme kokea luonnon suuren voiman. Se puhuu minulle voimallisesti Jumalan armosta ja rakkaudesta. Kaikki muuttuu ja uudistuu. Juuri, kun kevään tulemiseen alkoi usko loppua, tulivat linnut ja kauniit päivät.

Kuva Mirjam Silvén

Ortodoksisessa akatistoksessa luomakunnalle lauletaan mm. näin (3. kontakki):

”Pyhän Hengen voima saa jokaisen kukan tuoksumaan. Maailmankaikkeuden kauneus, vienot tuoksut ja herkät värit paljastuvat pienimmissäkin asioissa. Kunnia ja palvelus elämänantajalle Jumalalle, joka saa kedot peittymään kukkamatoin, pellot kasvamaan kultaista satoa sekä sinisiä ruiskaunokkeja ja saa meidän sydämiimme Hänen tuntemisensa riemun. Olkamme siis iloisia ja laulakaamme Hänelle: Halleluja!

Tänä kesänä olen ajatellut kulkea yhä tietoisemmin kaikki aistit auki luonnossa. Olen ajatellut opetella uusia virsiä, istua kannon nokassa veisaamassa.

Uusiin ja vähän vanhoihinkin virsiin voi käydä tutustumassa Vaasan Huutoniemen kirkon piha-alueelle rakentamani Pienen virsipyhiinvaelluksen myötä. Siellä on minun ottamiani valokuvia ja virsiä kiinnitettyinä puihin ja atriumpihan ränneihin.

Annetaan metsän hiljaisuuden soittaa hiljentyneeseen sieluumme tänäkin kesänä armon säveliä!

 

Hiljaisuuteen kietoutuen

löydän aarteen ihanan.

Armon varaan antautuen

löydän mielen avaran.

 

Joki virtaa sydämeeni

joki armon, rakkauden.

Antaa voimaa rukoukseeni.

Antaa uuden varmuuden.

 

Mirjam Silvén

Vastaa

Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.