Mökkiloma yksinäisyydessä on ylellisyyttä ja lahjaa.
Ulkoiset puitteet ovat yksinkertaiset. Olennaista on se, että kirkasvetisen järven pintaa näkyy etelän suuntaan kuusi kilometriä.
kuva Topi Linjama 2018
Viimeksi järvellä ui kuikkia, nyt selkä on autio. Rantalehdon pajulinnusta ja mustapääkertusta on vain muisto, mutta tiaiset ja puukiipijät keskustelevat männyissä. Hömötiainen kuulostaa hieman kärsimättömältä, töyhtötiainen levottomalta.
Veneen alla lymyilee suuri sammakko. Soudan lahden yli kuusikkoon etsimään suppilovahveroita. Jos on joskus kuvitellut, että sienet ovat pieniä puhallinsoittimia, sienestäessä terästää huomaamatta kuuloaan. Puut ovat hiljaa, paitsi haapa, jonka latvaa tuulenviri kahisuttaa.
Keitän makaroneja ja teen kastikkeen: öljyä, sipulia, sieniä, valkosipulia, kaurakermaa, chiliä ja suolaa. Aurinko paistaa alhaalta ja kaislikossa soi pehmeä suhu-äs.
Iltaa kohti järven pinta rauhoittuu. Värit hiipuvat, sytytän puuhellaan tulen.
Linnunrata kaartuu koillisesta ja vedestä heijastuu Mars. Ajattelen tavallisia ihmisten ajatuksia ja kuulen, kuinka lehti putoaa puusta.
Aamuyöllä taivas on mennyt pilveen ja aamulla sataa. Tihku on hiljaisuuden sadetta, sanoi eräs äänimaisematutkija. Hieman kovempi pisarointi saa tyynen vedenpinnan hilisemään. Pisarat haavanlehdillä ovat kuin suurennuslaseja, joista aukeaa näky kaiken kiertoon.
kuva Topi Linjama 2018
Syksyssä on paljon hiljaisuutta. Hiljaisuus antaa sisimmälle puheenvuoron. Se siivilöi mielestä ne asiat ja ajatukset, jotka ovat olennaisia.
Topi Linjama
Vastaa
Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.