Pakkaat kassiin varusteet ja lähdet perjantaina koko viikonlopun kestävään hiljaisuuden retriittiin. Se voi tuntua sekä pelottavalta että kiehtovalta. Ensimmäiseen retriittiinsä lähtevä puhelias miettii jaksaako olla hiljaa koko viikonlopun ja arkaileva pohtii alkaako hiljaisuus ahdistaa? Näitä samoja kysymyksiä miettii etukäteen tykönään jokainen.
Perillä sinua odottaa retriittitalo tai sellaiseksi muuntunut leirikeskus, lämmin päivällinen, oma huone, retriitin ohjaaja ja ryhmä ehkä tuntemattomia muita retriittivieraita.
Ihan heti ei tarvitse vaieta. Aluksi laskeudutaan vähitellen hiljaisuuteen mm. sopimalla ohjaajan johdolla monista käytännön asioista: missä paikoissa etukäteen lähetetty retriitin ohjelma toteutuu, millaiset ulkoilumaastot on tarjolla päiväkävelyille, mitä tehdä jos sairastuu jne. Tässä vaiheessa kysymyksiä kannattaa esittää. Usein perjantaina paikalle kokoontunut retriittiryhmä on viikon töistä väsynyt ja kaipailee jo oman huoneen rauhaan ja lepoon.
Voi tuntua oudolta, että retriittivieraat eivät aluksi tutustu toisiinsa. Korkeintaan voidaan sanoa etunimet. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tutustua toinen toiseensa, vaan tehdä yhdessä, mutta yksin matkaa hiljaisuudessa. Samalla matkalla oleva ryhmä kuitenkin tukee jokaisen osallistujan omaa hiljaisuutta. Keskustelemattomuus alkaa vasta illalla, iltarukouksen jälkeen. On hyvä olla hiljaa kun tietää, että naapurikin on huoneessaan hiljentymässä.
Hiljaisuuden retriitissä on useita rukoushetkiä, joihin kokoonnutaan päivän mittaan. Niissä lauletaan ja ehkä lausutaankin jotakin yhdessä. Oikeastaan nämä rukoushetket ja messu muodostavat retriitin rungon, joka rauhallisesti kuljettaa retriittijoukkoa viikonlopun läpi. Aikaa jää runsaasti myös päiväunille, lueskelulle, kävelyretkille, istuskelulle ja sinulle itsellesi. Joskus retriitin ohjelmaan kuluu myös hiljainen saunominen.
Yksinolo ja hiljaisuus voi nostaa mieleen vaikeitakin asioita: kipeitä ihmissuhteita tai surua, joista pitäisi saada puhua. Näitä tilanteita varten on mahdollista käydä kahdenkeskinen keskusteluaika retriitin ohjaajan kanssa. Keskusteluajat ovat lyhyitä, mutta usein lyhytkin keskustelu auttaa ja voit jatkaa hiljaista matkaasi.
Sovittu keskustelemattomuus loppuu vasta retriitin päättyessä. Silloinkaan ei odoteta osallistujien kiitoksia tai raporttia retriittikokemuksestaan. Hyvästien jälkeen saat rauhassa lähteä kotimatkalle. Oman hiljaisen matkan antia kannattaa purkaa omassa mielessään vähitellen ja kokemustaan maistellen.