Tulin ulos saattokodin ovesta, olin pitänyt kuolevan ystävän kättä omassani. Suru täytti sydämen.
Oikaisin kesätorin poikki.
Miten kummalliselta tuntuu kulkea hälinän keskellä, voissa paistetut muikut ja mansikat tuoksuvat. Jostakin kuuluu lokkien huutoa ja lasten naurua. Veden loisketta rantalaituria vasten. Iloisia lomanaamoja.
Sisäinen ja ulkoinen todellisuus rysähtävät yhteen. Ihmisten keskellä olen yksin menetykseni kanssa.
Ostin jäätelön ja istahdin penkille.
Aurinko alkoi lämmittää. Suljin silmät.
Yhtäkkiä huomaan auringon lämmön sulattavan jäätelöä. Nuolaisen makean viileän suolaiselta iholta. Lämpö leviää koko kroppaan.
Epämääräinen ahdistus ja pelko häviävät. Hartioita ei pakota, rinnan ympäriltä heltiää kiristävä vanne. On hyvä ja rento olla.
Niin tuli mieleen, että tällaiselta se varmaan sitten tuntuu kuoleman hetkellä.
Mehän saatetaan elää suurin osa elämästä kuin pimeässä huoneessa, oman päämme vankina. Piehtaroiden yksin syyllisyydessä, häpeässä ja pelossa. Niskat kireinä ja mahassa kova möykky.
Ja jossain vaiheessa sitten suljemme hetkeksi silmämme ja astumme ovesta aurinkoon, lämpöön ja valoon. Yhteiseen iloon ja onneen.
Ehkä me silloin muutumme sen kuvan kaltaisiksi, jota Jumala tarkoitti meidät luodessaan: Valon lapsiksi.
Kuolema on kuin askel pimeydestä valoon. Sinne, missä meitä odottaa uudet kokemukset ja uudet kohtaamiset.
Missä kohdataan elämä ja rakkaus. Kohdataan oma itsemme. Kohdataan Jumala.
Ja näin kun ajattelin, niin tajusin, että hölmöhän minä olen! Eihän meidän tarvitse odottaa kuolemaa elääksemme valon lapsina!
Tervetuloa kesän ihana lämpö ja valo! Tervetuloa ihanan pitkät saunaillat, terassit ja hyvien ystävien seura. Kesäherkut ja lavatanssit. Luonnon väkevä elinvoima. Me voimme nähdä toisissamme Sinun kasvojesi valon.
Ja tervetuloa rakkaus – olen jo turhan kauan täällä yksin nököttäen sinua odottanut!
Anna minun antaa sinulle kaikkeni.
Vie minut paratiisiin!
Teksti ja kuva: Per Lindblad
Vastaa
Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.