Elämä pyhiinvaelluksena

Matkalla on alku ja loppu. Näiden välissä tapahtuu monenlaista, sekä iloisia että surullisia asioita.

Käytännön pyhiinvaellukset ovat symboleja koko elämän pyhiinvaelluksesta. Perillepääsyn haave rinnastuu unelmaan taivaan kotiin pääsemisestä. Vanhat pyhiinvaellusrukoukset sanoittavat tätä suoraan: ”Herra, niin kuin johdit meidät perille pyhiinvaelluskohteeseemme, johda meidät myös perille paratiisiin.”

Aivan kuten pyhiinvaelluksissa on olennaisesti kyse myös itse matkanteosta, on myös elämän pyhiinvaelluksessa kyse muustakin kuin määränpäästä. Tai, toisin sanottuna: päämäärä ilmenee jokapäiväisessä matkanteon tavassa. Se on jo yhteydessä määränpäähän, jos rakkaus, usko ja toivo ovat läsnä.

Hiljaisuuden viljely tai ylipäätään spiritualiteetti sisältää vahvan kuolevaisuuden kohtaamisen ulottuvuuden. Yksinkertaisuus ja rukouselämä johdattavat syvimpien tuntojen käsittelyyn. Kristinusko opettaa, että Jumalan läsnäolo elämässä tarkoittaa yhteenliittymistä Kristuksen kanssa siinä mielessä, että olemme osallisia sekä kärsimyksestä että ylösnousemuksesta.

Kyse on sopeutumisesta elämän rytmiin. Syntymän ja kuoleman rytmit heijastuvat luonnon rytmeissä: vuorokaudenaikojen ja vuodenaikojen vaihtelussa. Ei ole sattumaa, että päivänrytmit muodostavat vanhan rukoushetkielämän rungon. Samalla niiden kautta käsitellään elämänvaiheita. Aamu rinnastuu lapsuuteen ja kevääseen. Pitkän päivän aika on kasvukausi, elämäntyön aika. Illan myötä valmistaudutaan riisuutumaan talven ja kuoleman pimeyteen. Kunnes kevät muistuttaa ylösnousemuksesta.

Kirkkotaiteessa oli ennen tapana kuvata koko elämän kaari. Elämän vaellus lähti kehdosta, nousi mäen tai sillan huipulle aikuisuuden voimantunnossa ja sitten laskeutui kohti arkkua. Me tarvitsemme yhä tällaisia kuvia. Perusasiat on muistettava. ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen (Ps. 90:12).”

Maa on niin kaunis -virsi (30) on elämän pyhiinvaelluksen laulu. Tämä vanha pyhiinvaeltajien virsi on myös hautajaislaulu. Sekä jouluvirsi, sillä joulunaikaan kuuluu olennaisena osana sukupolvien ketjun ja kuolevaisuuden käsittely. ”Maailman kautta / kuljemme laulain / taivasta kohti matka vie.

Panu Pihkala