Toivon tämän kertomuksen valosta herättävän sinut jälleen joulun ihmeeseen ja ohjaavan sinut ikuisen Viisauden tielle.

Pieni puinen seimiasetelma värikästä tekstiilitaustaa vasten. Kuvaaja Liina Pajunen.

Tekstin runous

Evankelista Matteuksen kertomus itämaan tietäjistä tai kuninkaista on kuin koko evankeliumi pienoiskoossa. Se on kuin valtavan sinfonian alkusoitto. Se on rakastuneelle sielulle runollinen alku koko elämän pituiselle vaellukselle. Runoilijalla on kyky nähdä asioita, joita me muut pystymme vain sumuverhon läpi aavisteleman. Evankeliumin tietäjät ovatkin enemmän kuin astrologeja tai hullaantuneita visionäärejä. He ovat todellisia runoilijoita, jotka kaukaisen tähden kajo johtaa kirkkaan hehkuvan valon äärelle.

Valo yössä

Ensimmäiseksi kertomuksessa herättää huomion tietäjien ehtymätön halua kulkea eteenpäin väsymättä polte rinnassaan. He ovat levottomia sieluja, jotka osaavat kohottaa katseensa korkeuksiin eivätkä tyydy jokapäiväisen elämän pinnallisuuteen. Heidän tiedonhalunsa ja silmänsä, jotka näkevät näkyväisen maailmamme ohi, häikäisee heidät. He hukuttautuvat tähden loistoon. Se sysää heidät etsimään tuntematonta ja irrottautumaan omasta maailmastaan. Koska he eivät halua kadottaa näkemäänsä merkkiä valosta, he lähtevät itäisiltä mailtaan kohti tuntematonta reittiä ja päämäärää. ”Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.” (Heb 11:8)

Heidän matkaansa johtaa vain Messiaan salaperäisen tähden valo. Ilmestyskirjan mukaan Kristus on kirkas aamutähti. (Ilm. 2:28, 22:16) Kun Israelin kansa läksi Egyptistä, pilvipatsas johti sitä kohti päämääräänsä. ”Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä” (Ex. 13:21-22). Nyt tähti on tietäjille kosminen luottamuksen ilmaus, joka antaa aavistaa vielä tuntemattoman päämäärän.

Jumala pysyy aina tuntemattomana, vaikka luulisimmekin tuntevamme hänet. Tämä käy ilmi mahtavassa Jerusalemissakin, kun tietäjä saapuvat israelilaisten pyhään kaupunkiin. Tähti katoaa näkyvistä. Itämaan tietäjien on kyseltävä papeilta, kirjanoppineilta ja kaupungin viisailta. Herodeksen ympärille on asettunut hovi, joka on sokaistunut vanhoista pergamenttikääröistä, tieteistä ja uskonnosta. Ne ovat etäännyttäneet heidät kauas elävästä Jumalasta. Herodes ja hänen astrologinsa olivat muodostaneet uuden uskonnon, joka palveli ihmisten itsekkäitä tarpeita. Siksi he huolestuivat kaupunkiin saapuneista matkalaisista ja heidän tavastaan tulkita asioita uudessa valossa.

Mutta tietäjät rakastivat valoa, joka loisti sumupilvien yläpuolella. Jerusalem ei selvästikään voinut olla heidän määränpäänsä. He jatkoivat matkaansa yön pimeydessä. Silloin he riemastuvat huomatessaan, että heidän itäisillä mailla näkemänsä tähti kulki jälleen heidän edessään ja johti heitä.

Valaistumisen paradoksi

Lopulta salaperäinen valo johtaa heidät pieneen syrjäiseen Betlehemiin. Siellä he häikäistyvät ennen kokemattomasta rakkaudesta. Heidän paradoksista hämmentyneet silmänsä aukeavat. ”He näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian”. Tähti, jota he olivat seuranneet taivaalla, oli nyt laskeutunut maahan aivan heidän eteensä. Persoonaton ja kaukainen tähti muuttui pienen lapsen läheiseksi ja ikuiseksi valoksi, joka aiheutti heidän sisällään tulivuoren purkauksen kaltaisen rakkauden tunteen. Itämaan tietäjät olivat nyt saapuneet perille kaikkien vaikeuksien jälkeen. Kuinka monta kertaa he olivatkaan eksyneet, pettyneet ja kadottaneet valon matkansa varrella.

Olemmeko tässä kertomuksessa jo yhtä aikaa sekä seimen että ylösnousemuksen äärellä? Myös pääsiäisenä ihmiset kiiruhtavat Hänen luokseen hyvälle tuoksuvine lahjoineen etsien häntä. Kaikkialla puhuttiin hänestä. ”Minä olen nähnyt Herran” (John. 20:18). Tietäjät kumartuvat maahan heittäytyen hartaiden uskovien tavoin ja antoivat hänelle elämänsä kalleimmat lahjat. Aivan lopuksi tietäjät palaavat kotimaahansa. Voimme ehkä nähdä tässä yhtäläisyyden opetuslapsiin, jotka kulkevat Emmauksen tiellä kohti kotiseutujaan kertoakseen kohtaamisestaan Ylösnousseen kanssa (Luuk. 24:33). Itämaan tietäjät olivat tavallaan myös eläneet ensimmäisen pääsiäisensä ja saaneet astella kohti Jumalan lasten vapautta kohdattuaan seimen lapsen kirkkauden.

Tehkäämme itämaan tietäjien tavoin profeetta Jesajan sanoin: ”Tulkaa vaeltakaamme Herran valossa!”

Hannele Kivinen, CEI
Ekumeeninen Karmeliittayhteisö

Vastaa

Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.