Sain tutustua ignatiaaniseen ajatteluun arkiretriitin muodossa viime keväänä. Retriitti avasi aivan uusia tapoja lukea Raamattua ja kohdata teksti. Teksti alkoi elää ja puhutella minua aivan uudella tavalla.

Kuuden viikon ajan seurasin ohjelmaa, joka antoi minulle yksityiskohtaiset ohjeet tekstin lukuun, hiljentymiseen ja mahdollisten ajatusten kirjaamiseen rukouspäiväkirjaan.

Olin kompastua jo alkumetreillä vanhoihin ajatuskuvioihini: en osaa, en ymmärrä. Onneksi suostuin luopumaan vanhasta ja avautumaan seikkailuun.

Pohdiskelin Jumalan rakkautta juuri minulle osoitettuna. Mitä tekstit kertoivat minusta, minun kaipauksestani, Jumalan vastauksista minulle.

Synti näyttäytyi muutenkin kuin kielletyissä asioissa. Sain tutkia omaa asennoitumistani yleensä ja varsinkin suhtautumistani omaan elämääni ja tekemiini ratkaisuihin . Siellä missä mina näin epäonniastumisia, Kristus näytti uuden mahdollisuuden.

Yhtäkkiä Raamatun kertomukset alkoivat kertoa minun elämästäni.
Joulukertomusta lukiessani kävin läpi omia sairaalan steriilissä ympäristössä tapahtuneita synnytyksiäni: omaa väsymystäni, tarvettani olla vain oman perheen kesken ihmetellen uutta tulokasta. Maria matkasi aasin selässä kivikkoisia teitä, päätyi talliin synnyttämään keskelle eläinten rehuja ja hajuja. Kuka hänellä oli apunaan? Kuka minulla oli ja on apunani?

Hetki synnytyksen jälkeen paikalle pelmahtaa joukko vieraita miehiä, paimenia. Marian kanssa tutkistelin myös omaa äitiyttäni – isoäitiyttäni – naiseuttani. Olin vuosikausia niin keskittynyt äitiyteen, että olin kadottaa itseni naisena. Ja naiseksi Jumala minut loi.

Kristus antoi Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisen opetuslasten käsiin. Niiden, siis minunkin, jotka karkasivat tiukassa paikassa, kielsivät Vapahtajan, pelkäsivät, hämmentyivät. Minäkin saan olla ymmärtämätön, käsittää väärin, kehittyä tuskastuttavan hitaasti.

Minä saan kasvaa Jumalan kanssa kohti sitä ihmistä, sitä naista, joksi hän minut loi. Tällä matkalla päivittäiset Raamatun lukuhetket ja mietiskely ovat apunani.

“Ota, Herra, ja saa omaksesi kaikki minun vapauteni,
muistini, ymmärrykseni ja kaikki tahtoni,
kaikki, mitä minulla on ja mitä omistan.
Sinä olet sen minulle antanut
Ja sinulle, Herra, annan sen takaisin.
Kaikki on sinun,
Käytä sitä yksin oman tahtosi mukaan.
Anna minulle vain rakkautesi ja armosi,
Se on kyllin.”           Ignatius Loyola

Kirsi-Marja Rantanen

Vastaa

Tarkistamme kaikki blogitekstien kommentit ennen julkaisua. Joskus hyväksyminen voi kestää muutaman päivän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.