Aikamme mystikko

Mystikko on yhtä tarpeellinen kuin hyödytönkin omalle sukupolvelleen niin meidän aikanamme kuin kaikkina muinakin aikoina. Hän on tarpeeton, sillä hän ei tuota mitään eikä sitä mitä hän tarjoaa voi ostaa eikä myydä. Sillä ei ole markkinahintaa. Hänen sanomansa karkaa siltä, joka haluaa tarttua siihen ja hämmentää sen, joka yrittää ymmärtää. Hänen sanomansa on työnnettävä syrjään, sillä se väärentää käsikirjoituksen siitä mitä elämässä tulisi saada aikaan.

Mystikon mukaan totuus on jo olemassa ja läsnä. Se täytyy vain havaita ja ymmärtää. Häntä häiritsee myös kirkko instituutiona. Sen merkitys on suhteellinen, sillä taivas, jonka se on luonut holvikaariensa alle, ei ole aito ja avoin taivas. Mutta kirkko on meille siitä huolimatta välttämätön, koska se opettaa meitä sellaisen elämän olemassaolosta, jota kaikki ihmiset ja instituutiot kaivaten etsivät.

Mystikko on syntynyt puhaltamaan tulen siihen pyhään liekkiin, joka palaa kaikissa ja kaikessa. Mutta mystikon liekki on erilainen kuin profeetan liekki. Profeetan tehtävä on huutaa ilmoille siitä mikä puuttuu. Mystikko puolestaan osoittaa jo olemassa olevaa. Profeetan viesti on -ei vielä-, mystikon sitä vastoin -nyt jo tässä-. Kummankin sanoma on tärkeä. Raimon Panikkar sanoo: ”Mystikon toivo ei ole tulevaisuudessa vaan näkymättömässä”.

Mystikko ei ole naiivi vaan säilyttää viattomuutensa. Naiivius on kypsymättömyyttä, joka sokeuttaa. Se estää kohtaamasta itsensä ja todellisen elämän vaikeudet. Avoin viattomuus sen sijaan ei pakene, vaan pystyy näkemään, vastaanottamaan ja antautumaan kaikelle elämään kuuluvalle todellisuudelle.

Mystikon olemuksessa on myös paradokseja. Toisaalta hän samaistuu äärimmäisen läheisesti muihin ihmisiin ja heidän elämäntilanteisiinsa, mutta samanaikaisesti hän on myös ikään kuin vetäytynyt saavuttamattomaan kaukaisuuteen. Hän on kokonaan läsnä ja kuitenkin ulkopuolella. Hänen puheensa on vaiteliaisuutta ja vaikenemisellaan hän puhuu. Sanat ovat hänelle pyhiä, siksi hän ei käytä niitä tuhlaillen. Siitä syystä hän osaa myös kuunnella ja havaita mitä me muut emme ymmärrä. Hän puhuu, katsoo ja ymmärtää toisesta ulottuvuudesta käsin; joskus niin toisella tavalla, että se tuntuu hulluudelta. Mutta hänen hulluutensa johtuu Todellisuuden ennen aikaisen aavistamisen ja nykyisen ymmärryksemme yhteentörmäyksestä meissä itsessämme.

Hän rakastaa jokaista esinettä, kasvia, elävää olentoa ja lumoutuu niistä, mutta hän voi myös olla ilman kaikkia niitä. Leonard Boff sanoo Franciscus Assisilaisesta, että kaikki hänessä on lempeyttä ja samanaikaisesti suurta voimaa. Hän on herkkä ja vahva yhtä aikaa. Hän ei voi hyväksyä heikompien tuskaa. Hän näkee kaiken heidän kauttaan ja rukoilee alati heidän puolestaan.

Mystikko on todellinen ja syvään juurtunut omaan aikaansa ja paikkaansa. Hänellä on kyky puhua pienille ja sorretuille yksinkertaisin esimerkein, jotka ovat kuitenkin samaan aikaan universaaleja ja kaikkien ymmärrettävissä, koska hän käsittää kaikkia ihmisiä yhdistävät elämän edellytykset. Hän näkee kaiken osana kaikkea.

Mystikko elää kuninkaallisessa vapaudessa, mutta on samalla kaikkien käytettävissä. Hän ymmärtää jokaisen ihmisen ja asian ainutlaatuisuuden, siksi hän astelee pyhällä maalla. Hän kohtaa jokaisen kunnioittaen kuin kumartuisi Jeesus-lapsen seimen äärelle. Hän rakastaa omaa hengellistä perinnettään, sillä se on ruokkinut ja ohjannut häntä, mutta ei kuitenkaan pidä sitä ehdottomana. Jokainen traditio saa alkunsa jostain kauempaa ennen sen syntyä. Hän tuntee tien lähteelle (Fuente), josta Ristin Johannes kertoo, ”vaikka on yö”.

Hänen mielensä on tyhjä ja avoin. Mystikko on kuin kompassi, syvään juurtunut omaan keskukseensa, omaan uskontoonsa. Osa hänestä kääntyy kuitenkin kohti toisia ulottuvuuksia ja ymmärryksen tasoja, jotka hajottavat oman tradition rajat ja johtavat samanaikaisesti kaiken ytimeen. Hänen olemassaolonsa on meille välivaihe, jonka kautta on kuljettava, löytääksemme totuuden ja itsemme. Mystikko on ikoni, jonka katseleminen paljastaa oman minuuden. Hänen ilonsa ja kaipauksensa on pohjaton.

Teksti: Hannele Kivinen de Fau, CEI