Aurinkomme ylösnousi

Kevät tuli huimaavalla vauhdilla. Pääsiäisen ilosanoma kaikuu luonnossa. Niin kuin Kristus ylös nousi, niin herää luontokin. Kotipihamme kukkii lajirikkaasti ja lintujenbongausvihkoon on kertynyt jo kymmeniä lajeja. Meri on vapautumassa talvisen taakkansa alta, joesta ovat jäät lähteneet ja meidän korkeudella lunta löytää vain pohjoisenpuolisista kuusikoista.

Taivas on täynnä lentäviä kevätlintuja ja niiden riemulaulua. Talven nuuduttama sydän iloitsee Luojan kätten töistä. Joka kevät ihme on yhtä uusi kuin Jeesuksen ylösnousemussanoma. Sitä täytyy oikein pysähtyä miettimään. Kaiken keväisen kohinan ja viserryksen keskellä voi löytää ihmeellisen rauhan ja riemun. Luonnon äänet eivät särje korvia!

Haluan kumartua Franciscus Assisilaisen tavoin kukan eteen ja ihailla sen yksinkertaista kauneutta. Kuinka kaunis voi olla yksittäisen krookuksen kukinto ja sisus!

Katselen kukkaa ja mielessäni soi Leonard Typpön 1905 kirjoittama virsi Aurinkomme ylös nousi. Siinä lauletaan myös toukomettisistä eli sepelkyyhkyistä. Niitäkin on nähty jo tänä keväänä.

Virsi 105

1.
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

2.
Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

3.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

4.
Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.

Teksti ja kuva Mirjam Silvén