Aineistoa Hiljaisuuden Ystävien kolehtipyhään

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suomenkielisissä seurakunnissa kerätään hiippakunnallinen kolehti Hiljaisuuden Ystäville sunnuntaina 6.5.2018, joka on 5. sunnuntai pääsiäisestä. Kyseessä on samalla rukoussunnuntai, jonka teemana on Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Kiitollisena tästä mahdollisuudesta tarjoamme seuraavan jumalanpalvelusaineiston seurakuntien käyttöön.

Materiaali on muutoinkin seurakuntien vapaassa käytössä, jonka lisäksi yhdistyksemme ottaa kiitollisena vastaan myös ylimääräisiä avustuksia ja kolehteja.

 

Kolehdin kohteen ilmoittaminen

Kristillisen spiritualiteetin vaalimiseen muun muassa kouluttamalla retriittiohjaajia ja tukemalla hengellistä ohjausta yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja kirkollisten kouluttajien kanssa Hiljaisuuden Ystävät ry:n kautta.

Kolehtikohteen ilmoittamisen yhteydessä voi halutessaan kertoa, että Hiljaisuuden Ystävät vaalii ja edistää kirkon vanhasta rukoushiljaisuuden perinteestä nousevaa hengellistä elämää luottaen Kristuksen läsnäoloon maailmassaan. Yhdistys toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen pohjalta ekumeenisessa hengessä.

Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta löytyy yhdistyksen kotisivuilta ja strategiasta. Kannattaa kuitenkin pitää ilmoitus lyhyenä ja sovittaa se paikallisiin tarpeisiin.

 

Luovia sovelluksia messuun.

Tämän sunnuntain Uuden testamentin lukukappale kertoo varhaisten kristittyjen jumalanpalvelus- ja rukouselämästä. Jaakobin kirje kehottaa seurakuntaa rukoilemaan, laulamaan kiitosvirsiä, voitelemaan sairaita, tunnustamaan syntejä ja rukoilemaan toinen toistenne puolesta. Nämä kaikki kirkon aarteet ovat edelleen käytössämme ja vielä paljon muuta!

Edelleen jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoillaan omasta ja muiden puolesta, ripittäydytään ja lauletaan kiitosvirsiä. Öljyllä voitelu on kirkossamme harvinaisempaa, mutta siitäkin on olemassa tarvittavat ohjeet kirkkokäsikirjassa ja oppaissa. Näiden lisäksi jumalanpalveluksen rikas symboliikka mahdollistaa monia tapoja soveltaa olemassa olevaa materiaalia kunkin tilanteen tarpeisiin ja luoda sitä varten uutta.

Nostamme tässä esiin joitakin tapoja, joilla sunnuntain jumalanpalvelusta voi kehittää entistä kokonaisvaltaisemmiksi. Samalla kun rohkaisemme näiden mahdollisuuksien kokeilemista, suosittelemme siihen paikallistuntemuksen valaisemaa pastoraalista silmää.

 

JOHDANTO

Miksi hiljaisuus on niin tärkeää?

1900-lukua luonnehdittiin kasvavan nopeuden ja kiireen vuosisadaksi. 2000-luvulla tahti ei ole ainakaan hidastunut. Samaan aikaan kun nopeus on kasvanut, ovat myös erilaiset mielenterveydelliset ongelmat lisääntyneet.

Me tarvitsemme hitautta ja hiljaisuutta. Niiden keskellä mieliimme nousee tärkeitä asioita, jotka kiireessä ohitamme. On annettava aikaa, jotta voimme ottaa hiljaisuuden lahjoja vastaan.

Joskus on suureksi avuksi se, että saa toisilta tukea hiljaa olemiseen. Seurakuntien ja järjestöjen tarjoamat hiljentymisen mahdollisuudet ovat hyvin tärkeitä. Yhteisöllinen kutsu ja portti hiljaisuuteen voi johtaa myös omaehtoisen hiljentymisen kasvuun.

 

RIPPI

Rippiin voi luontevasti ottaa mukaan sekä katumusta ilmaisevia että kasteesta muistuttavia elementtejä. Esittelemme ohessa muutamia:

Kivi

Kivi on rikas symboli, josta monet raamatunkohdat ja oma kokemuksemme puhuu. Kiviä voidaan sijoittaa vaikkapa kirkon eteiseen tai kirkkotilaan siten, että jumalanpalvelukseen tulijat voivat valita itselleen oman kiven kirkkoon saapuessaan.

Liturgi voi johdattaa rippiin ohjaamalla seurakuntaa tutkimaan omaa kiveään ja oman elämänsä kiviä: niitä jotka painavat; niitä jotka vahingoittavat; niitä jotka raskauttavat; kaikkia kiviä joita kannamme mukanamme; ja johdattaa näin hiljaiseen tutkiskeluun ja synnintunnustukseen.

Jos halutaan käyttää yhteenlausuttua synnintunnustusta, tähän sopii erityisen hyvin kirkkokäsikirjan kasteeseen viittaava synnintunnustus.

Tämän jälkeen liturgi voi kehottaa seurakuntalaisia tuomaan oman kivensä ja upottamaan sen kastemaljaan. Kastemalja kannattaa sijoittaa kirkon etuosaan kuoriin keskeiselle paikalle. Sinne pitää varata riittävästi vettä niin, että kaikki kivet sekä mahtuvat kastemaljaan että peittyvät vedellä. Ylitsevuotava vesi on vajaata maljaa parempi symboli.

Ei ole huono idea, jos joku toimittajista rohkaisee ja näyttää mallia siitä, miten toimitaan liturgin hellästi antamien ohjeiden jälkeen.

Kun kaikki halukkaat ovat saaneet käydä laskemassa kivensä, liturgi julistaa seurakunnalle synninpäästön.

 

Jää

Sulava jää on voimakas symboli, joka nousee omasta pohjoisesta elämänpiiristämme. Jään kanssa voidaan toimia samaan tapaan kuin edellä kiven suhteen – mutta nopeasti!

Seurakuntalaisia voidaan kutsua ripin aikana hakemaan itselleen jääpalan, tunnustamaan oman sydämensä kylmyyden ja tuomaan jäisen sydämensä kastemaljaan, jossa se sulaa yhdessä muiden jääpalojen kanssa.

Jään käyttöön pitää varautua hyvissä ajoin jäädyttämällä jääpalat. Tähän voidaan tarvittaessa käyttää sydämen muotoisia jääpalamuotteja. Jääpalat on myös syytä irrottaa muotista ja koota vaikkapa suuriin lasikulhoihin, joista avustajat tarjoavat niitä seurakunnalle ripin aikana.

Samoin on hyvä varata kastemaljaan riittävästi lämmintä vettä, että sulaminen ehtii tapahtua jumalanpalveluksen aikana.

Jos symbolia halutaan vahvistaa, voidaan synninpäästöön liittää joko kastevedellä vihmominen tai kutsu tulla tekemään ristinmerkki kastemaljalle. Vihmomiseen voidaan käyttää esimerkiksi tuoretta oksaa.

Synnintunnustukseen voidaan soveltaa seuraavaa kaavaa:

 E Jumala, elämän antaja.
Sinä loit veden antamaan maalle kasvun
ja virkistämään ja puhdistamaan meitä.
Sinä pelastit Nooan ja hänen perheensä arkissa.
Kansasi kulki veden läpi vapauteen Egyptin orjuudesta.
Poikasi Jeesus sai kasteen Jordanin vedessä
ja niin maailman kaikesta vedestä tuli Vapahtajan kastevettä.

Ristillä hän vuodatti kyljestään verta ja vettä,
ja kuolleista noustuaan hän itse asetti pyhän kasteen
pelastuksen merkiksi, joka liittää meidät sinuun ja toisiimme.

Me emme kuitenkaan noudattaneet
hyvää ja eläväksi tekevää tahtoasi,
vaan käännyimme pois sinusta.
Me sulatimme jään sieltä,
missä sen olisi pitänyt saada levätä,
ja jäädytimme sydämemme siellä,
missä sen olisi pitänyt sykkiä elämää.
Ota vastaan synnintunnustuksemme
ja anna meille uusi elämä armossasi.
Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen
meidän Herramme kautta.

S: Herra, armahda meitä.

Kutsu tuoda jääsydämet kastemaljaan.

E Kaikkivaltias Jumala antaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden meille kaikki syntimme anteeksi. (+) Hän sulattaa sydämemme, ohjaa meitä uuteen elämään ja näyttää tien.

 

Kastevedellä vihmomista voidaan käyttää ripin kiitosrukouksena seuraavan rukouksen yhteydessä:

Kasteen tähden me olemme yhtä Kristuksessa, yhtä Hengessä, yhtä sinussa, Jumala. Muistuttakoon tämä vesi meitä kasteestamme ja yhdistäköön se meidät yhteisessä ilossa kaikkiin niihin sisariimme ja veljiimme, jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme tähden.

S Aamen.

 

ÖLJYLLÄ VOITELU

Jumalanpalveluksen oppaassa opastetaan öljyllä voitelusta seuraavasti:

Sanajumalanpalveluksen kaava tarjoaa mahdollisuuden myös toteutukselle, joka keskittyy sairaiden kohtaamiseen ja heidän puolestaan rukoilemiseen. Siihen voidaan yhdistää Kirkollisten toimitusten kirjan mukainen öljyllä voiteleminen. Tällaiset sielunhoidolliset, koko ihmisen kohtaamiseen ja hoitamiseen keskittyvät jumalanpalvelukset (healing service) ovat yleistyneet maailmalla, myös luterilaisissa kirkoissa. Niiden pohjana on sekä Kristuksen toiminta parantajana että kristillinen ihmiskäsitys. Ihminen on ruumiin, sielun ja hengen muodostama kokonaisuus. Kun yksi osa kärsii, koko ihminen kärsii. Seurakunnissa on annettava rohkeasti tilaa sielunhoidollisesti vastuullisella tavalla toteutetuille sanajumalan- palveluksille, joissa keskitytään esirukoukseen sairaiden puolesta. Koska sairaalla on oikeus myös kuulla evankeliumia, on tärkeää, että tällaisissakin jumalanpalveluksissa luetaan ja opetetaan Jumalan sanaa. Rukous ja opetus kuuluvat yhteen, eivät erilleen. Luontevaa on, että toimituksesta vastaa pappi.  (JP-opas, 36.)

Öljyllä voitelua voidaan käyttää myös messussa. Luonnollinen paikka öljylle voitelulle löytyy osana yhteistä esirukousta. Öljyllä voitelun mahdollisuudesta kannattaa kertoa etukäteen sekä niitä seurakuntalaisia ajatellen, jotka sitä kaipaavat, että niitä jotka sitä kavahtavat. Samalla on syytä painottaa, että kyseessä on vanha kristillinen perinne, jossa voideltava uskotaan hyvän Jumalan huolehdittavaksi. Kaikki voideltavat eivät parane, eikä kukaan voi sitä heille luvata. Sairautemme ja terveytemme, koko olemuksemme on Jumalan käsissä.

Jumalanpalveluksessa toteutettavaan öljyllä voitelemiseen voidaan soveltaa Toimitustenkirjan ohjetta rukoushetkeen sairaan luona:

VAIHTOEHTO B

Öljyllä voiteleminen

P/E Raamatussa sanotaan: »Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.» (Jaak. 5:14–15.)

Rukoushetken johtaja tekee öljyllä sairaan otsaan ristinmerkin ja sanoo:
Tähän Raamatun sanaan luottaen voitelen sinut, NN (etunimet), Isän ja B Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jää Jumalan haltuun.

Siunattava: Aamen.

 

SAARNA

Saarnassa voi puheen sijasta käyttää myös hiljaisuutta. Hiljaisuuden on kuitenkin tällöin hyvä olla jollakin tapaa järjestettyä ja siten turvallista. Yksi hyvä keino tähän on Lectio Divina, johon annamme ohessa suuntaviivat ja jota voi soveltaa vapaasti kunkin tilanteen tarpeisiin. Oheisessa mallissa annetut kysymykset ovat vain suuntaa antavia ja kutsumme sinua saarnaajana luomaan omat apukysymyksesi auttamaan siten seurakunnan matkaa Jumalan sanan pohdintaan ja elämiseen omassa elämässään.

Lyhyimmillään saarna voi olla myös aivan pieni hiljentyminen, jossa saarnaaja antaa ensin tarvittavat ohjeet, lukee sitten rauhallisesti ja tulkitsematta evankeliumitekstin, pitää hiljaisuuden, lukee tekstin uudelleen, pitää pienen hiljaisuuden, esittää muutaman kysymyksen, pitää hiljaisuuden ja päättää mietiskelyn yhteiseen rukoukseen tai vaikkapa uskontunnustuksen. Tähän voi soveltaa oheista pitemmän Lectio Divinan ohjetta.

 

Lectio Divina – rukoilemme Raamatun sanaa yhdessä

Lectio Divina tarkoittaa kirjaimellisesti jumalallista tai pyhää lukemista. Tänään rukoilemme saarnassa sen mukaisesti yhdessä. Tämän rukouksen tai rukoilevan raamatunluvun tarkoituksena on antaa Jumalan Sanan tavoittaa meidän mielemme ja sydämemme syvyydet. Rukoilun muotona tämä on hyvin vanha tapa, joka juontaa juurensa varhaiseen luostarikilvoitteluun.

Tämän Raamatunluvun ja rukouksen tarkoituksena on luopua omista tiedostetuista tai tiedostamattomista selitysmalleistamme, joiden mukaan selitämme usein Raamatun sanaa omiin tarpeisiimme sopivalla tavalla. Lectio Divinan tarkoituksena on sulkea maailman häly pois mielestämme ja johdattaa meidät sisäiseen hiljaisuuteen, jossa voimme kohdata Jumalan ja jossa hän jo odottaa meitä. Tämä ei tarkoita maailmasta pakenemista. Päinvastoin Jumalan sana auttaa meitä näkemään sekä itsemme, oman elämämme, että ympäröivän maailman Jumalan silmin ja rakastamaan sitä hänen sydämellään.

Kun kuuntelemme ja mietiskelemme Jumalan sanaa tällä tavoin, hiljainen rukous voi olla niin rauhoittava kuin järkyttäväkin kokemus. Joskus Jumala saattaa sen avulla tyynnyttää pelkomme ja hellästi rauhoittaa mieltämme, kun taas joskus hän haastaa meitä esittämällä kiusallisia kysymyksiä tai herättämällä kysymyksiä, joihin emme löydä vastauksia.

Lectio Divinassa voidaan nähdä neljä vaihetta: lectio eli lukeminen, meditaatio eli rukoileva tutkiskelu, oratio eli vastauksena annettu rukous ja contemplatio eli mietiskelevä lepo.

Ensimmäisenä kuulemme Jumalan sanaa hitaasti ja mietiskellen, siten että se saa upota tajuntaamme.

Toiseksi mietiskelemme hiljaa kuulemaamme Raamatunkohtaa. Voimme välillä kuunnella kohdan uudestaan, jotta se palautuisi yhä paremmin mieleemme ja toisi esiin uusia näkökohtia. Tässä pohdinnassa auttavat rukouksen ohjaajan esittämät kysymykset.

Kolmannessa vaiheessa jätämme mietiskelyn ja pohdinnan sikseen ja annamme rukouksen nousta suoraan sydämestämme Jumalalle. Tämän rukouksen ei tarvitse olla jäsenneltyä tai edes sanallista, vaan se saa olla täysin vapaata. Tällaiseen rukoukseen pääsemiseen voi auttaa myös jonkin lyhyen Raamatun lauseen tai rukouslauseen (kuten Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä) toistaminen.

Neljännessä eli viimeisessä vaiheessa luovumme omien ideoidemme ja suunnitelmiemme lisäksi myös pyhistä sanoistamme ja ajatuksistamme, ja yksinkertaisesti lepäämme hiljaa Jumalan sanassa. Kuuntelemme syvimmällä tasolla Jumalaa, joka puhuu meille hiljaisuudessa. Kun kuuntelemme hänen puhettaan, hän muuttaa meitä vähitellen sisäisesti. Tällä muutoksella on suuri vaikutus siihen, miten me elämme, sillä vain eletty elämä on todellinen rukouksen mittari. Jumalan sana ja rukous vaikuttavat päivittäiseen elämäämme – kyseessä ei ole pako maailmasta, vaan syventyminen Jumalan sanaan ja sen vaikutukseen maailmassa juuri nyt, tässä ajassa ja tässä paikassa, näiden ihmisten, tämän kirkon, näiden lähimmäisten, tämän luomakunnan parissa.

 

Rukouslaulu esim: 922 Kuuntelen, on aivan hiljaista, voidaan käyttää myös esim. Taizé-lauluja.  

Katso rauhassa ympärillesi. Mieti mitä näet.
Kirkkosali, toiset ihmiset, lämpöiset valot, kynttilät, päivän kirkkaus kirkon ikkunoissa.
Kaiken tämän, mitä näen ympärilläni on Jumala luonut, kaikkea tätä hän rakastaa,
hän rakastaa myös minua, ja kantaa kaikkea tätä kämmenellään.

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus 

Evankeliumi

Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”      
(Luuk. 11: 5-13)

Jeesus opettaa opetuslapsiaan. Opetuslapset kerääntyvät Jeesuksen ympärille, koska he haluavat kuulla häntä. Me olemme kerääntyneet kuulemaan Jeesusta. Hän on läsnä. Mitä hän opettaa sinulle?                                                                                                            

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus

Kenen ovella minä kolkutan?
Kuka kolkuttaa minun ovellani?

Hiljaisuus

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus

Kun kuuntelemme kohdan uudelleen, voit pohtia milloin pyyntöösi on vastattu, kolkutukseesi avattu ja mitä olet löytänyt; mitä ehkä edelleen etsit ja kaipaat.

Evankeliumin lukeminen uudelleen.

Jeesus rohkaisee meitä pyytämään, pyytämään hellittämättä, pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan. Hän vakuuttaa meitä siitä, että niiden monien hyvien lahjojen lisäksi, joita olemme omilta läheisiltämme saaneet, antaa meidän Isämme taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Mitä tahtoisit sanoa Jeesukselle?
Mihin hänen lupauksensa johtaa sinua?

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus

Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.

Rukoushiljaisuus

Kuuntelen, on aivan hiljaista.
Rukoilen, Jumala on lähellä. 

Hiljaisuus – kontemplaatio

Uskontunnustus/rukous

(Hiljaisuus päättyy yhteiseen rukoukseen tai uskontunnustukseen, jota ei tarvitse ilmoittaa, vaan jonka saarnaaja hellästi aloittaa ja johon seurakunta liittyy omassa tahdissaan.)